Meillä on niskapoimu-ultra vasta ensi viikolla, mutta nyt pari päivää olen aktiivisesti murehtinut, missä vaiheessa joudun vuoden päästä palaamaan mammalomalta töihin ja onnistuisiko muksun hoitaminen edes vuoden vanhaksi kotona itse. Vanhempainrahakausi päättyy jo helmikuun lopussa 2010 nykyisen lasketun ajan mukaan, ja silloin mukulaparka ei vielä ole kuin ehkä juuri ja juuri yhdeksänkuukautinen. Ei sen ikäistä vielä haluaisi hoitoon laittaa... Jos ensi kesän kesäloman voisin pitää silloin ja muutaman kertyneen talvilomapäivän, siitä saisi kuukauden verran tai vähän ylikin armonaikaa.
Meidän taloutemme ei varmaankaan salli ainakaan minun jäämistäni kotihoidontuelle, jos joku jää niin se on mies. Ei olla puhuttu vielä, haluaisiko tuo jäädä, en tiedä että olisiko se mahdollistakaan. Molemmat ollaan sen verran pienipalkkaisissa ammateissa ja asuminen ja lainanlyhennykset vaativat rahaa joka kuukausi, molempien palkkoja tarvitaan... Hitsi kun tuo ukko löytäisi yllättäen jonkun hyväpalkkaisen homman, josta saisi tuplasti rahaa sen mitä nykyään! Helpottaisi kovasti...
Olisikohan tämä murhe toistaiseksi vielä turhan aikainen? Jos nyt ensin vaikka päästäisiin niskapoimuista "läpi" ja saataisiin muksu elävänä syliin asti, sitten murehdittaisiin näitä lisää?
Tänään on muuten taas hyvä ja hyvävointinen päivä. Hassusti tuntuu, että joka toinen päivä mieliala on hyvä ja tasainen, ei väsytä tai okseta liikaa jne... Joka toinen päivä ei sitten ole, mutta niistäkin on aina hengissä selvitty. Ja jokohan se pahoinvointi alkaisi kohta kokonaan helpottaa? Töissäkin oli tänään tosi mukava päivä, uusi myyntituote toi ihanasti uutta potkua koko meidän toimistolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti