Äitiongelma

Äitini mielestä minun ja Kullan olisi korkea aika mennä naimisiin. Itse asiassa niin korkea, että äiti pari kuukautta sitten ehdotti, että minä lopettaisin seksin ja vauvan yrittämisen kokonaan siihen asti, että "Kulta ymmärtäisi sinun kantasi ja haluaisi mennä kanssasi naimisiin". Ei minun kantani ole se, että meidän pitää ehdottomasti olla naimisissa ennen lasten saamista! Meistä kahdesta Kulta on aina ollut se vakuuttuneempi osapuoli siitä, että joskus mennään... Ajankohtaa tuokaan ei osaa sanoa.

Tuo episodi johti siihen, että ainakin minun puoleltani välit äitiin ovat vähän viilenneet. Tekstailen kyllä edelleen lähes päivittäin, mutta usein lähinnä jotain himphamppua, en mitään todellisia kuulumisia. Vrt. täällä on harmaata ja kohta pitää lähteä töihin, verrattuna siihen että kertoisin jotain mikä oikeasti pyörii mielen päällä. Ei tee mieli kertoa asioita, kun on sellainen olo, että toinen ei hyväksy meidän olemistamme ja elämäntapaamme. Kautta vuosien äiti on muutenkin kyseenalaistanut minun ja Kullan suhteen välillä aika kovasti.

Nyt sitten eilen pikkuveljen kanssa jutellessa veli totesi, että hänkin on nyt vauvauutisen jälkeen saanut kuulla saarnoja siitä, miten minun ja Kullan pitäisi kertakaikkiaan mennä naimisiin nyt. Verenpaine sen kun kohoaa minun päässäni. Saahan äiti yksinään höpistä mitä haluaa, kunhan ei tuota ilosanomaa enää meille jaa... Harmittaa silti.

Naimisiinmenemistä vastaan minulla sinänsä ei ole mitään. Se olisi ihan kiva, positiivisessa hengessä ollaan aina välillä siitä puhuttukin. Ei vain tunnu olevan mitään omaa tarvetta siihen, että nyt pitäisi mennä. Äidin propaganda tosin saa uhmamieltä päälle, kun toinen oikein painostaa niin tulee sellainen "en varmasti mene"-olo vastareaktiona. Ja se tuskin on tarkoitus...

Illalla kuorosta kotiin tullessa nuo ainoat housut, joita on ollut hyvä pitää jalassa, kiristivät aika pahasti... Maha turpoaa päivän mittaan ihan kunnolla vaikka aamuisin onkin likipitäen normaalimitoissa. Onneksi töissä olo oli ihan kohtuullinen melkein koko päivän, vain lounaan jälkeen oli tunnin pari sellainen nukkumaanoksentamaansyömäänihanmitävain -tunne, sitten sekin helpotti...