4-viikkoinen mies

Tiistaina kirjoiteltua: 

Äkkiä se aika menee! Jäppisellä on ikää jo 4 viikkoa tänään... Iso poika! Huvittavaa, miten pieneltä se näyttää aina kuvissa, mutta tuntuu omaan käteen kamalan isolta käsitellä. On kai saanut painoa nyt vauhdilla ja kasvaa kohisten, ja jäntevyyttä löytyy ihan erilailla kuin siltä pieneltä vastasyntyneeltä reppanalta aikanaan. Ihana mies tuo on! 

Hitsi, kun saisin kuvattua sen, miten toinen haukottelee korvat heiluen sylissä aamuröyhtäystä hakien, tai söpöilee aamulla 4-5 maissa, kun äitiä vielä nukuttaisi ja pikkumies voisi jo haluta herätä. Ihanampaa ei olekaan, oikein harmittaa yrittää vain työntää tissiä suuhun ja olla mahdollisimman tylsä, että toinenkin sammuisi vielä pariksi tunniksi. Ikuisesti tallennettavan arvoinen olisi myös nappisilmäilme samalla kun punnerretaan koko ylävartalo omien lihasten varaan perinteisessä röyhtäysasennossa ja iloinen virnistys tissi suussa, kun elämä hetkellisesti tuntuu vielä tavallistakin kivemmalta. Mie olen ihan rakastunut tuohon pikkuiseen! Kuvaustaidot ja laitteisto eivät vain oikein riitä, puhumattakaan että jaksaisi ensin etsiä kameran videokuvaamaan, ja sitten vasta hakea yöllä kutsuvan miehen omasta sängystään, muutenkin parhaat ilmeet ja tilanteet tulevat aina tosi yllättäen. No, eiköhän niistä silti joku muistijälki jää varastoon. 

Viime yö oli muuten aika mukava, pikkuinen nukkui pyöreästi tulkiten iltaseiskasta aamukuuteen. Nukahtaminen illalla tosin vaati aivan hirmuisen intiaanikiljunnan, ja välillä syötiin ainakin klo 22, 24, 02, 04 (tästä jäi kainaloon) ja 05. Viimeiset syötöt olivat etenkin lähinnä vain hiljennysnukutusta, eivätkä mitään ruokailua. Kuudelta sitten syötiin aamutissi vähän paremmalla menestyksellä. Illallakin meinasin hämmästyä, kun otin tuhisevan ja kiemurtelevan pojan esiin sängystään ja meinasin syöttää. Toinen aukaisi suuta ensin tosi hienosti, mutta viime hetkellä sulkikin sen ihan pieneksi, mietti hetken ja virnuili. Sen jälkeen piereskeli keskittyneenä pari minuuttia ja silmät alkoivat luppaamaan. Olisi varmasti nukahtanut siihen, jos mokomia pieruja ei olisi tullut vielä lisää, niitä ähistessä piristyi sen verran, että tissikin alkoi kiinnostaa. Minä jo mietin, kehittäisinkö kriisin isosta pojasta joka nukkuu ilmankin, vai olisinko ylpeä... Kyllä tuo varmasti pärjäisi vähän harvemminkin syöden, mutta minä ainakaan en raaskisi estää toista saamasta sitä herkkuaan, jos kovasti mieli tekee. On se vain maailman liikuttaviin siinä rinnan kimpussa, aina silloin kun minuun ei satu niin paljoa, että imetys sen takia olisi tuskaista. Kivasti meni tällä kertaa unirytmikin yhteen, joka kerta kutsun kuuluessa olin melkein hereillä, ja aamulla olo oli tosi levännyt. Ilmeisesti olin nukkunut aika sikeästikin, kun vasta toisella syötöllä huomasin, että tyynyni alla oli tiiliskiven kokoinen romaani... 

Aamulla soittelin neuvolaan ja kyselin sieltä, miten tähän ikuisesti kipeiden rintojen ongelmaan tulisi suhtautua. Rasvailua suositteli täti ja rintakumia nyt siksi aikaa, että ehtii varmasti nännien iho parantumaan. Jos oikein pahaksi äityy, sitten ihan pumppailee maidot ulos ja antaa pullosta, korviketta päälle jos ei riitä.

Tämänpäiväinen jatko:

Tiistaina tuli katko kirjoittamiseen, kun pinnasängystä alkoi kuulua vaativaa kitinää. Sama luontoääni jatkuikin sitten loppupäivän, reppana ei kertakaikkiaan olisi yhtään halunnut mennä päiväunille, vaikka väsytti ihan kamalasti. Eilinen meni normaalikaavalla, mutta tänään tuo kai sitten kerää tiistaina menetetyt unet takaisin, hyvä kun on pari kertaa jaksanut tunnin verran seurustella koko päivässä. 

Eilen haettiin minulle Lastentarvikkeesta rintapumppu, kun rintakumi ja harventuneet syötöt eivät oikein riitä tyhjentämään näitä buubseja. Etenkin oikea puoli tahtoo kumin kanssa jäädä rinnan ylemmästä puolikkaasta välillä ihan kivikovaksi... Vasemmalta onnistuu muuten nyt taas kumitonkin syöminen kivasti ja suht kivuttomasti, jos tuo ei erikseen halua rouhia, minuun ei yleensä satu yhtään. Parin päivän lepo teki iholle ihmeitä. Tänään kuitenkin aamulla rohkaisin sitten itseni kokeilemaan pumppailua, poika nukkui jälleen kerran ja oikea rinta oli ihan halkeamispisteessä. Kovin kauaa en häärännyt, todennäköisesti jotain varttitunnin tienoilla, mutta saldo oli n. 120ml luomumaitoa vaikka yritin vain lypsää pahimmat pakotukset pois, enkä jäädä kummemin heruttelemaan. Ilmeisesti maidontuotanto on vähintäänkin riittävä! Pumpun käyttöohje totesi puolen tunnin lypsyn tyypilliseksi saldoksi 30-70ml, joten se meni melkein tuplaten.. Ei ihme jos olo on ollut täysi! 

Ihan kiva saada pakkaseen vähän maitoa jemmaan, jos joskus tulee tarvetta poistua kotoa useammaksi tunniksi putkeen. Pullon Jäppinen on viimeksi nähnyt sairaalassa, mutta ainakin kun rintakumia ja tuttia tuo on syönyt hanakasti annettaessa, uskoisin pullonkin tositarpeessa toimivan. Aamulla pulloa katsellessa oli melkein olo kuin olisin katsellut nestemäistä vapaa-aikaa, niin arvokkaalta se sillä hetkellä näytti. (on meillä kyllä Tutteliakin yksi pieni lava kaapissa, mutta sen antamiseen kynnys ainakin vielä on älyttömän korkea. Mieluummin omaa luomua, vaikka sitten pakkasen kautta)