Abiherkistelyä ja neuvolakuulumisia

Taisin vähän säikäyttää Kultaa tänä aamuna... Herättiin seiskalta ihan normaalisti, toivoteltiin huomenet, kömmittiin olohuoneeseen ja Kulta pistin aamutv:n päälle, uutisissa tuli juuri juttua penkkareista. Minä aloin ajattelemaan T-siskoani, sitä autonlavalla hyppimistä, miten isoja me kaikki lapset ollaankaan jo... Itkuhan siinä pääsi, en edes heti saanut sanottua Kullalle että mikä minulla oli hätänä. T:llä oli hauskaa, kun pistin tekstarin hänelle ja toivottelin hyvää penkkaripäivää.

Puolilta päivin osuin kävelykadulle juuri siihen aikaan, kun paikalliset abit marssivat kulkueena kaupungin läpi. Taas oli posket märkinä, ehkä vähän hillitympänä versiona... Eläköön raskaushormonit! Ja eläköön nuoret ihanat ihmiset ja penkkaripäivät, kyllä se oma päivä on jäänyt ihan top10 parhaiden koulumuistojen joukkoon. Toivottavasti T:lläkin olisi tänään hauskaa!

Aamuitkun jälkeen kömmimme mahan kanssa kohti neuvolaa, tänään oli ohjelmassa sekä oman terkkarin että neuvolalääkärin tarkastus. Meinasin eksyäkin tuolle matkalle, kun lähdin mukamas oikomaan liian aikaisin, ja jouduin johonkin ihan uppo-oudon näköiselle seudulle. Onneksi joku kouluunpäin pyöräilevä pikkupoika ajoi ohi, järkeilin että suuntana olisi varmaan 1oom neuvolasta sijaitseva oppilaitos, ja seurasin. Muuten olisin lähtenyt viimeisestä risteyksestä ennen tuttua aluetta juuri päinvastaiseen suuntaan... Ehkä se tulemani reitti oikaisikin mahdollisesti vähän, mutta toista kertaa en kyllä taida lähteä harhailemaan.

Neuvolassa kaikki mitattavat jutut olivat ihan ok, en ainakaan kuullut mitään huomautuksia. Paino noussut edellisen käynnin jälkeen 457g/viikko, hemppa 116, verenpaine 124/85, pissa puhdas. Muksun syke taas 152, yksiö jo 24cm korkea ja tiukasti suljettu. Edellisen kerran mittaillessaan sama lääkäri tuomitsi kohdunsuun pituudeksi 3,5cm, tänään se oli jo 4cm kiinni.

Yhtenä päivänä töissä työkaverit innostuivat kertomaan synnytysjuttuja, ja Kirppu alkoi potkia minun kylkeäni kuin hengen hädässä... Noin tiukasti kiinni olevasta kohdunsuusta voisi päätellä, että reppana kuroi kiinni viimeisetkin joustovarat siinä vaiheessa.

Vaihtelevaan kipuun kävellessä en saanut oikein muuta neuvoa kuin pysähtyä tai hiljentää tahtia niin paljon, että se pysyy kurissa. Kävelyä ei missään tapauksessa saa lopettaa, liikkeessä pitää pysyä ettei yleiskunto romahda. Varmaan jotain harjoitussupistelua, onneksi ei ole tehnyt mitään kohdunsuulle.