Sokerit rasitteilla

Eilen käytiin mahan kanssa pyörähtämässä terveyskeskuksessa sokerirasituskokeessa. Mainettaan paljon helpompi juttu, hukkaan meni työkavereidenkin hyvät pelottelut. Suurin ongelma taisi olla jano ja närästys illalla, kun en viitsinyt enää katkaista hyvin alkanutta paastoa tunnin parin päästä veden ja rennien takia. Juomana täällä oli sitä kolan tapaista, ja verikokeidenkaan pistäminen ei paljoa sattunut (enemmän kuitenkin kuin yleensä, huonoja vampyyrejä tai erikokoinen neula?). Onneksi oli puikot mukana ja siinä aulassa naistenlehtiä tyrkyllä, muuten olisi odotellessa aika käynyt pitkäksi. Töihin lähtiessä pää oli vähän pöhnäisen oloinen, muuten säilyi olokin koko ajan tosi hyvänä.

Paastosokeri pikamittauksella oli 4,1 tai 4,6, muista arvoista neuvolan tätsy soittelee lähipäivinä. Olisivatpa ne hyviä, ettei tarvitsisi hirveästi alkaa miettimään mitään erikoisruokavaliota tai jopa piikittelyä... Miten voi muisti olla sitä luokkaa, että jää miettimään tuollaisten desimaalien väliin? miksi juuri nuo, jos päänsisäinen generaattori arpoo vain jotain?

Koin eilen myös lievää pahempia kauhunhetkiä, kun en aamulla löytänyt neuvolakorttia mistään. Olisin halunnut sen mukaan terveyskeskukseen, vaikka sitä ei siellä mihinkään tarvinnutkaan loppupeleissä. Pengoin normaalin kaapin läpi ja vähän pöytäänikin, sitten oli pakko lähteä. Töissäkään sitä ei ollut missään lojumassa, eikä kotiin tultua ensimmäisellä etsintäkierroksella löytynyt. Siinä vaiheessa aloin jo olla varma, että neuvolakortin hukanneelle eivät vauvaakaan uskalla antaa matkaan keväällä sieltä synnäriltä... Loppujen lopuksi kortti löytyi ihan oikeasta paikasta kolmannella etsinnällä, oli vain päässyt tipahtamaan johonkin rakoseen ja sulautumaan ympäristöönsä.