Volinaa

Plääh... Nyt ei jaksaisi yhtään, olo ihan nuupallaan. Närästää, väsyttää (nukuin levottomasti ja heräsin viideltä), jalat turvoksissa heti aamusta asti. Maha on tiellä ja liian iso, potkii koko ajan ja hakkaa päätään lantion luihin kävellessä. Raskausarvet lisääntyivät selvästi viimieisen vuorokauden aikana, illalla oikein tuntui miten nahka ritisi ja kutisi venyessään... Flunssan jäänteet pyörivät edelleen limakalvoilla, ja yhtään aktiivisempi yskiminen meinaa saada minut oksentamaan. Edellisen kirjoituksen jälkeen löytyi supistuksiakin taas pitkästä aikaa, viimeinen tänään aamulla.

Voisikohan Kulta ottaa mahan ja oheisilmiöt kannettavakseen pariksi päiväksi?

Enää 65 päivää jäljellä laskettuun aikaan, ei paljoa mitään.. Onneksi. Ja 17 työaamuherätystä! Sen jälkeen saa ainakin hakea unta ihan mihin aikaan vuorokaudesta haluaa.

Kumma juttu muuten, Kullalla on ollut nyt hirmun hauskaa parina päivänä, kun on katsellut minun sängyssälukemisasentojani. Kaikista parasta on maata itse selällään peppu seinää vasten, ja jalat sojottavat joko suoraan ylöspäin tai niin sivuille, kuin vain venyvät. Joku hörhösynnytyskirja suositteli tuota hyvänä synnytykseenvalmistautumisasentona, rentouttaa vatsanseudun ja lantion, aukaisee oikeita paikkoja ja ties mitä hyvää. Mukava siinä ainakin on olla, vaikka kuulemma näyttääkin aika tuskalliselta... (huvitti myös, että kirja erikseen mainitsi, että tässä asennossa ei voi synnyttää. Eipä tulisi mieleenkään tukkia poistumistietä seinän avulla siinä vaiheessa...)