Pikkujätkä kotona

Vihdoin kotona! 

Viime maanantaina 25.5. mentiin neuvolaan ihan rutiinikäynnille, mutta kohonnut verenpaine ja proteiini pissassa antoivat aihetta passitukselle Kotkaan tarkastukseen. Viikonloppukin kai jo vähän valmisteli jotain, etenkin sunnuntaina supisteli kotona jo muutaman kerran sen verran kipeästi, että katselin jo vähän välejäkin kellosta... Kotkassa saatiin päätös käynnistää synnytys Cytoteceilla, jäisin saman tien osastolle ja ehtisin päivän mittaan saamaan vielä muutaman tabletin. Pikatoteamuksena lapsivedet menivät samana päivänä iltaysiltä, synnytyssaliin siirryttiin yhden maissa yöllä ja tiistaina 26.5. klo 18.22 meille syntyi pikkuinen poika, 54cm ja 3970g. Päänympärys vaivainen 38cm... 

Kaikki luomusynnytysajatukset muuten unohtuivat jo siellä käynnistysosastolla, homma meni niin nopeasti niin kipeäksi, ja tyhmänä vielä uskoin kätilöä, joka passitti minut pari kertaa takaisin sänkyyn yrittämään nukkumista. Ehkä oltaisiin päästy vähän pidemmälle vähän aktiivisemmin, jos sitä alkuvaihetta ei olisi maannut sängyssä yrittäen olla häiritsemättä huonekavereita. Hengissä ja kunnossa selvittiin kuitenkin kaikki, vaikka minulla meinasikin usko ja toivo loppua viimeisten tuntien aikana. Loppujen lopuksi selvisin jopa vain parilla tikillä, kun ponnistus lopulta alkoi toimia, se vaihe meni ilmeisesti kätilön ja lääkärin mielestä oikeinkin hyvin. Synnytyskertomusta yritän varmaan kirjoitella jossain välissä tarkemmin. 

Keltaisuuden ja painon tipahtamisen takia päästiin kotiin vasta eilen sunnuntaina, viikko meni yhteensä koko reissussa. Meinasi mennä hermo jo siellä olemiseen pahemman kerran, kun oma nukkuminen ei siellä onnistunut yhtään, ja kolme päivää roikuttiin siellä aina "katsotaan vielä seuraaviin arvoihin asti" -periaatteella, jänniteltiin mahdollista kotiinpääsyä aina puoli vuorokautta eteenpäin. Vähän huolestutti pojan vointi, bilirubiini olisi saanut toisen nukkumaan melkein vuorokauden ympäri, ja kätilöiden ristiriitainen suhtautuminen asioihin suututti. Oikein hyvä yhdistelmä synnytyksen jälkeisissä hormonimyllerryksissä... Eilen lopulta saatiin iltapäivällä kahden maissa lupa lähteä, kolmelta Kulta oli paikalla meitä hakemassa ja neljältä oltiin jo kotona. Ihanaa olla täällä!

Ilta meni vähän häslingiksi, poika ei olisi oikein malttanut nukkua ja mahakin kitisytti. Lopulta kuukahti kasin maissa ihan yliväsyneenä, ja nukkuikin seuraavan 12 tuntia putkeen, välillä vain tankattiin ja kerran vaihdettiin vaippa. Nyt taas aamulla pikkumies oli pirteänä pari tuntia, ja sen jälkeen kitisten ja torkahdellen seuraavan, ennen kuin lopulta simahti sohvalle pysyvämmän oloisesti. Mieluummin nukuttaisin vaunuissa tai omassa sängyssään, mutta monen epäonnistuneen siirtoyrityksen jälkeen sikeästi sohvalla koisaava pikkumieskään ei ole hassumman näköinen. Parempi että nukkuu ihan missä vain, kuin että ei nukkuisi tarpeeksi. Mikään ei kuitenkaan ole hyvin silloin kun oikein väsyttää... 

Nyt sitten pitäisi vain opetella elämään perheenä ja tuon pikkumiehen ehdoilla... Hurjaa! Saas nähdä kuinka paljon nettielämälle jää aikaa tulevaisuudessa, eilen jo alkoi näyttää kuin paras ääni pikkumiehen herättämiseen olisi ehdottomasti äidin näppäimistön rapina. 

Mutta on se vaan niin niin niin ihana!