perjantai 6. helmikuuta 2009

Eikö se ikinä nuku??

Hih, enpä olisi uskonut miettiväni, eikö meidän vauva aio ikinä nukkua, ennen kuin pikkuinen olisi edes hankkiutunut yksiöstään ulos. Päädyinpä miettimään kuitenkin, kun bileet ovat nyt minun laskujeni mukaan jatkuneet jo yli 12 tuntia... Illallla kasin maissa alettiin katsoa Kullan kanssa jotain Actors Studion jaksoa ja muksulla oli ihan yhtä hauskaa kuin minullakin. Sen jälkeen tuo ei montaa minuuttia ole kerralla ollut paikallaan..

Yöllä heräsin puolen kahden maissa peitto rutattuna jalkojen väliin ja tyyny selän takana, paleli hirveästi mutta asento olisi ollut täydellisen rento ja ihana minulle ja kirpulle. Kun sain etsittyä kakkospeiton rutattavaksi ja ykköspeiton päälleni, rentous oli hävinnyt ja päädyin valvomaan vaikka kuinka pitkään. Neljältä katsoin kelloa viimeisen kerran... Muksulla oli kovat bileet, jotka vain yltyivät aina jos olin mielestäni hyvässä asennossa. Huonommassa asennossa toinen olisi ehkä ollut vähän rauhallisemmin (ei toki paikoillaan), mutta sellaiseen ei voi nukahtaa. Päädyin sitten murehtimaan sitä ettei meillä ole vielä vaunuja tai muita isoja hankintoja tehtynä, että minusta tulee kamala äiti, sitä miten eilen rähisin yhdellä keskustelupalstalla ja pahoitin ainakin yhden ihmisen mielen, miten työmotivaationi on kadonnut jne muita positiivisia juttuja, jotka suunnattomasti painavat mieltä kello kolmelta yöllä.

Lopulta uni löytyi, kello soi seiskalta ja ekana tuntui taas, kun pikkuinen jatkaa ehtymättömällä innolla omia juttujaan. Onneksi perjantait on töissä lyhyitä päiviä, ei tarvitse hirveän montaa tuntia yrittää keskittyä merkkitarkkaan olemiseen. Virheitä ei saisi tehdä...

Tänään meillä on 25 viikkoa tasan täynnä, pistetäänpä sen kunniaksi aamuinen mahakuvakin esiin.
rv 25
Mie en enää malttaisi odottaa yhtään, että päästäisiin sinne toukokuulle asti. Olisi niin ihana tutustua meidän pikkuitiöön jo vatsanahan tältäkin puolelta. (ja voisi taas nukkua mahallaan...) Ja samaan aikaan ajatus siitä, että 15 viikon päästä on laskettu aika, kuulostaa aika hurjalta. 10 viikonkin päästä pikkukaiffarin pitäisi olla jo aika valmista kauraa... Kelan paperit pitää muistaa täyttää viikonloppuna ja yrittää palauttaa maanantaina. Äippälomakin alkaa olla yllättävän "nurkan takana" jo nyt, tajusin juuri loppuviikosta että jos se pitää hakea 2 kuukautta aiemmin, ensi viikko on viimeinen mahdollisuus. Hurjaa!

1 kommentti:

Satu U kirjoitti...

Kyllä se aika kuluu nopeasti...ajattele, pian on kevät ja sitten se pikkuihminenkin jo tulee ilahduttamaan...jee!!
Mukavaa viikonloppua!