Nyt on Kelankin paperit täytelty, lauantai-illalla ei ollut parempaakaan tekemistä. Tai no suoraan nettiin näpyttelin, töistä vain tänään printtailin itselleni kopsut talteen. Vähän oli olo kuin pahanteossa, nyt jo sellaisia intoilemassa... Tulisipa äitiyspakkauksesta etenkin päätös jo äkkiä! Raskaustodistus pitäisi muistaa viedä paikallistoimistoon tässä joku päivä. Tarvitseekohan se jotain liitteitä kaverikseen, että osaavat yhdistää oikeaan, vaiko pelkän tyhjän kuoren..? Tänään pistin sitten "virallisen" äitiyslomatiedotteen työpaikallakin henkilöstöpäällikölle, talouspäällikölle ja johtajalle, ei tarvitse sitäkään enää miettiä. Huhtikuun 15. päivään ei loppujen lopuksi enää ole kovinkaan pitkä aika.
Aamulla tuli tehtyä yllättävän paljon nykytanssia muistuttavia vauhdikkaita liikkeitä, kun kotitalon rappuset olivat yllättävän jäässä ja hiekka näköjään kaikki uponneena jään sisälle, eikä siinä pinnalla. Onneksi pysyin pystyssä, kivisillä rappusilla röntyily mahan kanssa olisi varmaan johtanut ainakin sairaalassa näytillä käymiseen asti. Työpaikan pihakin oli hengenvaarallisen liukkaan tuntuinen, jäljistä päätellen autotkin olivat liukuneet ihan mukavasti.
Meidän keittiön kello sekosi viikonloppuna, alkoi käymään aivan liian nopeasti. Miten sellaista voi käydä patterikäyttöiselle viisarikellolle? Ensin luultiin, että jompikumpi olisi kävellyt unissaan ja siirtänyt sitä, mutta heitto vain kasvoi, vaikka käänneltiin oikeaan aikaan ja vaihdettiin patteritkin. Kaikkea sitä voi sattua... No, perjantaina on minulla tilipäivä, jospa sitä vaikka investoisi uuteen hienoon kelloon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi, alkaa sullakin olla laskettuaika tosi lähellä! Ihana on ollut seurata matkaasi alusta asti.
Mulla auton kello teki tota samaa, eli edisti. En koskaan päässyt selville, että miks. Kummia kapistuksia...
Lähetä kommentti